Tän päivän treenit alkoivat agin parissa. Sain kuusi pujottelukeppiä pihalle. Ja tarvetta olikin, koira on tosiaan treenin tarpeessa! Alussa alkukankeus vaivasi, ja poika meinasi hyppiä välejä, mutta muutaman toiston jälkeen se alkoi jo lämmetä. Näitä pitää tehdä useammin! Koiralla on todella hyvä tyyli - se "ui" kepit läpi.  Melkein joka kerta sainkin olla suoristelemassa maasta irronneita keppejä...

Hyppyesteet olivat pihalla valmiina, ja teetin taas ohjauskuvioita. Ensimmäinen sarja: takaakierto 1. hypylle, sylkkäri 2. hypylle, lähetys kepeille (suoraan kakkosen edessä). Ensimmäisellä yrittämällä 2. rima tippui, huoh... aloitin alusta koko hoidon. Toisella kerralla rimat pysyivät ylhäällä, mutta koira teeskenteli, ettei se osaa hakea kepeille?! Vieläkinkö se yrittää kusettaa, vaikka monta kertaa oon tehnyt tämän sille selväksi. Mähän aloitin keppien opettamisen yli puoli vuotta sitten (kun poitsu alkoi olla jo melkein aikuiskoossaan) ja silloin tuollainen temppuilu loppui hyvin nopeasti. Nyt on ilmeisesti joku murkkuikä meneillään, kun ei muisteta? Napsaisin poitsun niskanahasta takaisin 2. esteen eteen ja menin kepeille varmistamaan oikean aloituksen. Ja koira kepittelikin nätisti, mutta hidasteli. Pitää aloittaa kunnon keppikuuri, useitakin kertoja päivässä, että poika saisi vähän vauhtia. Agilityssähän mulla on siintänyt haaveissa viralliset startit, kunhan hauva tulee kisaikään, enkä todellakaan halua kerätä sieltä mitään yliaikanollia huonon kepittelyn takia. Muutenkin ton vauhti on ollut viime aikoina huolestuttavan hidasta. Lisää pitkien ratojen treenausta! Kun mä vain jotenkin pääsisin viralliselle agikentälle, saataisiin kontaktiesteetkin oikein kunnon treenin alle - tai sitten pitää ottaa vasara käteen, mullahan ei vielä ole täydellistä agikenttää kotona.

Jäähdyttelin taas tokoilulla. Taas piski sikaili, ei olisi muka halunnut tuoda hieman painavampaa kapulaa. Nosti sitä kerran - ja koitti lähteä NUUHKIMAAN maata! Palautin jätkän välittömästi maanpinnalle ja raahasin kapulan luokse. Tää kurinpalautus ei ilmeisesti riittänyt, sillä noutokapula ei vieläkään alkanut nousta. Annoin kengällä pakotteen, ja simsalabim, niinhän se painavakin kapula palautui nätisti mun eteeni. Lopetin noudon onnistuneeseen suoritukseen. Lopuksi tunnari, tän se jo osaa!