Jos joku on ihmetellyt blogin hiljaisuutta, voin kertoa, että sille on syy. Olen nimittäin ollut niin järkyttynyt, että blogiin kirjoittelu (ja vähän treenaaminenkin) ovat jääneet.

Eli poika käytettiin jokin aika sitten luustokuvissa. Vein jätkän kuvauksiin aika rentona, että käydääs nyt varmuuden vuoksi katsomassa, että kaikki on ok, sehän ei ole koskaan kipuillut tai mitään. Sain kuitenkin kuulla järkyttävän tuloksen: molemmat lonkat D (ellei jopa pahempi!) nivelrikolla. Toinen kyynär oli täysin terve mutta toinen ei, joten kyynärien arvosanat saattavat olla jopa 0/2 !!!

Kuvausten jälkeen poika on elänyt ihan normaalia elämää, vaikka mä en olekaan saanut itseäni koottua treenaamaan ihan täysipainoisesti. Ehkä me vielä päästään kunnon treenaamisen makuun, vaikka tää tulos vähän kaihertaakin mieltä. Uuteen pentuun mulla ei ihan heti ole mahdollisuutta, joten kaitpa me hiljalleen jatketaan poitsun kanssa tavoitteisiin pyrkimistä. Uusi vuosi ja uusi kisakausi on tulossa, enkä mä yllättäen haluaisi jäädä siitä paitsi - nälkä on kasvanut syödessä eikä kotitoko ja -agi enää tunnu miltään...

Muut kuin koira-asiat (lue: vähäpätöisemmät asiat!) syövät aikaani niin paljon, että blogiin kirjoittaminen ja välillä jopa treenaaminen meinaavat jäädä. Onneksi toi koira ei unohda liikkeitä kovin herkästi - tai enintään "unohtaa" ja muistaa ne pikku muistuttelun jälkeen ;)

Agissa me treenattiin taas kontakteja. A:n kontaktit toi sika meinaa vieläkin hyppiä, tähän ei auta mikään muistuttelu! Yhteen väliin se jopa yritti hypättyään varastaa ekalle vastaan tulevalle esteelle, mutta pikku kurinpalautuksella & muistuttelulla saatiin tämä hallintaan. Kontakteja mä olenkin treenannut erikseen, mieluiten pari kolme kertaa päivässä, jos ehdin. Joku noista kerroista saattaa olla "tehotreeni-kerta" eli kontaktin jälkeen otetaan sarja hyppyjä.
Hypyistä päästiinkin kätevästi tämän päivän ohjauskuvioihin. Jätkä ei ollut kovin vauhdikkaalla päällä (taas?!) mutta siitä johtuen kuunteli tosi hyvin, joten vääriä ratoja me ei tänään juuri nähty. Ensimmäinen sarja oli tällainen: (jätin koiran odottamaan ja kävelin 2. ja 3. esteen väliin) hyppy - hyppy - 90 asteen käännös vasempaan - hyppy - otetaan koira esteen takaa 180 asteen käännös - hyppy - valssi - 2. este - 1. este. Kerran jätkä liukastui vähän kolmosesteen alastulolla ja törmäsi "siivekkeeseen". Onneksi se tokeni tuosta parin sekan päästä ja päästiin jatkamaan rataa. Vikan esteen jälkeen tarkistin koiran vielä, eikä siinä näkynyt mitään vammoja - päästiin vähällä! Toinen sarja kuului: hyppy - välistäveto - toinen hyppy samaan suuntaan kuin eka - irtoaminen 3. ja 4. hypyille. Kieputtelut taas tosi nastoja, mutta eteenirtoaminen saisi olla nopeampaa: koira meinaa hidastaa heti, kun en ole lähellä valvomassa, että se hyppää - treenaa! 

Tokossa lopuksi voittajan kaukot (ekalla eteni n. 15 cm, toka kerta moitteeton ja palkkasin), metsku tasamaalta (hidas - treenaa!) lyhyt seuraamiskaavio ja luoksetulo. Tätä me jäätiinkin hinkkaamaan. Koira etenee ihan törkeän hitaasti! Ei auttanut vaikka sanoin miten lujasti TULE, poika vain hölkötteli hidasta laukkaa tai jopa ravia. Arvatenkaan mä en palkannut tällaista suoritusta. Treenin loppupuolella jätkä huomasi, että minä alan suuttua, ja tulihan sitä säpäkkyyttä mukaan jonkin verran, tosin edelleen poitsu meinaa uhmata komentojani matelemalla ihan tahallisen hitaasti. Murkkuikää?

Nyt loppui tämä samoissa maisemissa treenaaminen! Tänään me kävetiin parin kilometrin päähän leikkikentälle harjoittamaan pojan ketteryyttä. Mukavaa vaihtelua koirallekin. Kaikkia esteitä ei ollut ihan suunniteltu koirille, mutta sehän ei meitä hidastanut. Ensin hypytin pari kertaa n. 70 - 100 cm korkean tangon yli. Koira sai tehdä työtä oikein kunnolla, koska maa oli vähän pehmeä ponnistaa. Yhden kerran se kolautti ja sen jälkeen oli tarkempi, näppärä poitsu se on! Tän jälkeen me tasapainoteltiin korotetun "lankun" päällä, mutta täähän on jo tuttua touhua agilitysta, joten jätkä meni sen kuin vettä vaan. Lopuksi treenasin "rengasta" hypyttämällä koiraa keinujen läpi. Istuinosa jää alle ja kettingit ympärille, joten se muodostaa vähän samankaltaisen haasteen kuin rengas. Poika hidasteli ja haki hyvää hyppypaikkaa ennen hyppäämistä, mutta useimmiten meni puhtaasti läpi. Sinänsä mä en tietenkään ole iloinen, että se hidastelee, mutta jos mietitään: kumman valitsen agiradalla, vitosen vai pari sekuntia lisäaikaa? Nollaradan tietenkin! Kerran poika kyllä hyppäsi huolimattomasti ja keinu meinasi lähteä mukaan, heh. 

Tän jälkeen oli hyvää aikaa tottistella vähän. Jätkä sai hakea edellä mainitun korkean esteen yli pk-noutokapulaa. Menohypyt olivat tosi makeita, mutta toisella kerralla tullessa sika ensin hidasti ja sitten koitti tulla ali! Nappasin kapulan koiralta ja palautin sen pakotteen kera lähtöpisteeseen. Uusinnalla toi ei meinannut lähteä ollenkaan, mutta annoin uuden näpäkän käskyn ja tällä kertaa saatiin paluuhyppykin. Kyllä se tekee, kun vähän patistaa!

...nimittäin sitä on riittänyt! Tyydyn kertoilemaan tämänpäiväisistä treeneistä, enhän mä millään edes muistaisi edes murto-osaa viime päiviltä.

Alkuun tokoa. Ekaksi pitkä voi/evl-seuraamiskaavio, tein sekä juoksut, hitaat käynnit että askelsiirtymät, tää oli oikeastaan aika pitkä, mutta hyvin poitsu jaksoi - lusmuilusta huomauttelu on tuottanut tulosta. Sitten me otettiin tunnari, ja jätkähän sikaili oikein kunnolla. Toi kävi kapulat tosi huolimattomasti läpi ja väärähän sieltä tuli - luuli kai saavansa palkan nopeammin, jos vain teeskentelee haistelevansa. Aivan kuin mä en huomaisi! Ensimmäisellä kerralla en tajunnut puuttua asiaan, joten toisella kerralla lavastin koiralle "ansan": kaikki kapulat olivat vääriä! Kävi juuri niin kuin mä arvelinkin eli koira ei vieläkään haistellut oikeasti. Heti, kun se nappasi väärän, kielsin napakasti ja löin kädet yhteen. Seuraavalla kerralla se sai mahdollisuuden tuoda oikean kapulan, mutta tälläpä kertaa se luuli, että tokoilu on vapaaehtoista - sika käveli suoraan toiseen suuntaan! Tuossa vaiheessa mun hermoni petti ja palautin jätkän oikein tarmokkaasti maan pinnalle & tunnistusnoudon ääreen. Laitoin sille samalla kurkkarin kaulaan ja talutushihnan perään, jotta voisin heti estää tuollaisen käytöksen. Jouduinkin huomauttamaan sääntöjen uhmaamisesta vain yhden kerran, ja tadaa, lopulta sainkin oikean kapulan. Vauhtia tarvitaan lisää - eiköhän sitä tule, kun poika saa lisää ONNISTUNEITA kokemuksia.
Jälkkäriksi vielä kaukot ja voittajan luoksari pysäytyksineen - nää oli tosi upeet! Lisäksi tein vielä pari luoksaria läpijuoksuna ja vahvistelin pysäytyksiä heittämällä koiralle lihapullan, kun se pysähtyi. Sainkin tosi täpäköitä pysähtymisiä, ai että mä tykkään tuon koiran stopeista! 

Palveluskoirakokeisiinhan me ei ihan heti olla menossa, mutta tarjoaahan se tottiksen hiominen vähän vaihtelua harmaaseen tokoiluun. Jätkä sai siis tehdä metrin hyppynoudot - metskulla, kun mulla ei ollut oikeaa kapulaa mukana... Ekalla kerralla sikaili taas ja koitti mennä esteen ohi - siitä on tosiaankin tullut laiska! Tästä mä huomautin oikein napakasti, palautin koiran lähtöpisteeseen ja seuraavalla lähetyksellä varmistin hyppäämisen ohjaamalla hihnalla ja kurkkarilla hyppyesteelle. Ekalla kerralla tuli kielto, mutta toisella viennillä jätkä tajusi oman parhaansa ja hyppäsi. Paluuhypylle toi haki ponnistuspaikkaa tosi pitkään, mutta ei kolauttanut estettä ja luovutuskin oli oikein näppärä.

Agissa mä teetin enimmäkseen hyppykuvioita, joita oli niin paljon, etten kuollaksenikaan muista kaikkia, mutta haastavia ne ainakin olivat. Ja lisäksi mä olen saanut kotiin puomin/a-esteen alastulon - kaksi lautaa naulattu vierekkäin ja tämä nostetaan jonkin tason päälle - joten sillä me ollaan ahkerasti treenailtu kontakteja. Joskus toi meinaa puomilla loikkia ne yli, mutta ilahduttavan harvoin. A-jyrkkyydessä meillä taas on ongelma, huoh... poika useimmiten hyppää alas heti lankun alkuosassa eli tosi korkealta. Tässä paitsi tulee kisoissa vitonen, niin mikä pahinta, koira tulee alas niin nopeasti, että se saattaa mennä väärälle esteelle ennen kuin ohjaaja ehtii kissaa sanoa. - treenaa! Tähän voitaisiin ottaa aivan tehokuuri. Ylösmenokontakteilla jätkällä ei oikeastaan koskaan ole ollut ongelmia, mutta niitä mä olen vahvistellut sillointällöin ja tehnyt ohjautuvuusharjoituksia: viereen ansa eli hyppyeste, mutta koira käsketäänkin puomille.

Ei tämän enempää tänään, meni vähän myöhään, mutta onneksi taas on viikonloppu ja ehditään treenailla ongelmakohtia oikein kunnolla!

(Huhhuh, kuinka on ollut kiirettä - blogiin kirjoittaminen on vähän jäänyt. Mutta voin taata, että olemme treenanneet!)

Nyt tällainen harrastus nimeltä stressiagility on rantautunut meillekin! Stressiagilityn tavoitteena on rasittaa koiraa henkisesti ja fyysisesti, mikä parantaa koiran ja omistajan suhdetta. Heti, kun mä luin tästä lajista, tuli sellainen tunne, että tää on se meidän juttu.
Rakensin radan pihalle lyhyellä varoitusajalla, joten mun piti tyytyä niihin tarvikkeisiin, joita löysin pihalta. Mutta vähän mielikuvitusta & soveltamista käyttäen sain aika mukavan radan pojalle rakennettua - ja todentotta haastavan! Jätän pahimmat sepitykset pois ja laitan sen sijaan kuvan, josta näkyy tehty rata. No, taidan mä kuitenkin hieman valottaa, mistä piirroksissa oikein on kyse - samalla, kun kertoilen, miten jätkä esteistä suoriutui.

1: hyppyesteet eli kolme metrin korkuista "lavaa" sarjana. Tämähän oli pojalle agilityn puolelta tuttua, ja se selvitti ne kuin vettä vaan!

2: ryömintä - tässä oli jo haastetta! Tässä esteessä oli puutarhatuolien päälle laitettu vanha pyykkiteline. Jätkä ei olisi halunnut lainkaan mennä alle, joten saimme heti kättelyssä stressitasoa koholle. Ensin lähetin koiraa takaapäin ja annoin kepinpätkällä pakotteita, kun se yritti peruuttaa takaisin. Tää ei kuitenkaan onnistunut, koska koiranperhana lähti sivulta ulos! Sitten laitoin koiran hihnaan ja käskin sen odottamaan paikallaan samalla, kun pujotin hihnan telineen alta toiselle puolelle ja menin itse sinne ottamaan jätkää vastaan. Tässäkin se koitti pyristellä vastaan ja se reunalta pois pääsy olisi houkutellut kovasti, mutta kun mä annoin hihnalla tarpeeksi kovia pakotteita monen nykäisyn sarjana, koira päätti totella ja ryömi mun luokseni. Toinenkin este kunnialla suoritettuna!

3: noin puolentoista metrin korkeuteen nostettu ohut lankku, koska en löytänyt paksumpaa. En myöskään löytänyt mitään, millä lankun saisi kiinni, joten tällä saatiinkin vähän lisämaustetta suorittamiseen. Mulla oli vähän vaikeuksia saada poika nostettua aloituspisteeseen, heh. Ekalla kerralla poika lähti tosi hyvin ja luottavaisesti, mutta ei jaksanut keskittyä kunnolla, astui ohi ja horjahti. Lopulta jätkä hoiperteli niin pahasti, että koko lankku lähti paikaltaan ja tippui maahan, koira mukana. Mun piti siis nostaa poitsu uudelleen puomin alkuun ja laittaa lankku paikalleen. Toisella kerralla puomi suoritettiinkin asiaankuuluvalla varovaisuudella - tuskin tulee huolimattomuusvirheitä toista kertaa.

4: tässä mä käytin samoja lavoja kuin hyppyesteiden kanssa, ihan yksinkertaisesti nostettuna puomin lankkua vasten. Jätkä meni vauhdilla yli, tässä ei kyllä ollut ongelmia.

5: tasapainoilueste. Tynnyrien päälle nostetut tikkaat. Jätkä vapisi aika pahasti ekalla tynnyrillä, (vähän epätasaiseen paikkaan laitettu) mutta mä pidin sitä pannasta kiinni ja käskin rauhoittumaan - minkä se tekikin. Mahtavaa nähdä, kuinka koira uskaltaa tuollaisessa paikassa luottaa minuun! Tikkailla toi vähän haparoi, mutta muita ongelmia ei ollut. Hienosti alas kakkostynnyriltä.

6: tikkaat seinää vasten nostettuna - tässä oli ideana, että jätkä kiipeää tikkaat ylös, kääntyy ja tulee takaisin alas. Koira luuli tätä kai puomiksi, koska se lähti lujalla vauhdilla kiipeämään. Poitsu kuitenkin lipesi neljännellä askeleella ja tippui selälleen maahan - onneksi niin aikaisin eikä ylempänä! Koirahan pitää laittaa esteelle heti uudestaan, ettei sille jää traumaa, ja niin mäkin tein. Poitsu ei onneksi ottanut nokkiinsa kovin paljon ja parin pakotteen jälkeen kipusi tikkaat ylös.

7: tasapainoilu - tää oli oikeastaan vain tynnyri, jonka päällä jätkä sai seistä hetken. Rata lopussa!