...nimittäin sitä on riittänyt! Tyydyn kertoilemaan tämänpäiväisistä treeneistä, enhän mä millään edes muistaisi edes murto-osaa viime päiviltä.

Alkuun tokoa. Ekaksi pitkä voi/evl-seuraamiskaavio, tein sekä juoksut, hitaat käynnit että askelsiirtymät, tää oli oikeastaan aika pitkä, mutta hyvin poitsu jaksoi - lusmuilusta huomauttelu on tuottanut tulosta. Sitten me otettiin tunnari, ja jätkähän sikaili oikein kunnolla. Toi kävi kapulat tosi huolimattomasti läpi ja väärähän sieltä tuli - luuli kai saavansa palkan nopeammin, jos vain teeskentelee haistelevansa. Aivan kuin mä en huomaisi! Ensimmäisellä kerralla en tajunnut puuttua asiaan, joten toisella kerralla lavastin koiralle "ansan": kaikki kapulat olivat vääriä! Kävi juuri niin kuin mä arvelinkin eli koira ei vieläkään haistellut oikeasti. Heti, kun se nappasi väärän, kielsin napakasti ja löin kädet yhteen. Seuraavalla kerralla se sai mahdollisuuden tuoda oikean kapulan, mutta tälläpä kertaa se luuli, että tokoilu on vapaaehtoista - sika käveli suoraan toiseen suuntaan! Tuossa vaiheessa mun hermoni petti ja palautin jätkän oikein tarmokkaasti maan pinnalle & tunnistusnoudon ääreen. Laitoin sille samalla kurkkarin kaulaan ja talutushihnan perään, jotta voisin heti estää tuollaisen käytöksen. Jouduinkin huomauttamaan sääntöjen uhmaamisesta vain yhden kerran, ja tadaa, lopulta sainkin oikean kapulan. Vauhtia tarvitaan lisää - eiköhän sitä tule, kun poika saa lisää ONNISTUNEITA kokemuksia.
Jälkkäriksi vielä kaukot ja voittajan luoksari pysäytyksineen - nää oli tosi upeet! Lisäksi tein vielä pari luoksaria läpijuoksuna ja vahvistelin pysäytyksiä heittämällä koiralle lihapullan, kun se pysähtyi. Sainkin tosi täpäköitä pysähtymisiä, ai että mä tykkään tuon koiran stopeista! 

Palveluskoirakokeisiinhan me ei ihan heti olla menossa, mutta tarjoaahan se tottiksen hiominen vähän vaihtelua harmaaseen tokoiluun. Jätkä sai siis tehdä metrin hyppynoudot - metskulla, kun mulla ei ollut oikeaa kapulaa mukana... Ekalla kerralla sikaili taas ja koitti mennä esteen ohi - siitä on tosiaankin tullut laiska! Tästä mä huomautin oikein napakasti, palautin koiran lähtöpisteeseen ja seuraavalla lähetyksellä varmistin hyppäämisen ohjaamalla hihnalla ja kurkkarilla hyppyesteelle. Ekalla kerralla tuli kielto, mutta toisella viennillä jätkä tajusi oman parhaansa ja hyppäsi. Paluuhypylle toi haki ponnistuspaikkaa tosi pitkään, mutta ei kolauttanut estettä ja luovutuskin oli oikein näppärä.

Agissa mä teetin enimmäkseen hyppykuvioita, joita oli niin paljon, etten kuollaksenikaan muista kaikkia, mutta haastavia ne ainakin olivat. Ja lisäksi mä olen saanut kotiin puomin/a-esteen alastulon - kaksi lautaa naulattu vierekkäin ja tämä nostetaan jonkin tason päälle - joten sillä me ollaan ahkerasti treenailtu kontakteja. Joskus toi meinaa puomilla loikkia ne yli, mutta ilahduttavan harvoin. A-jyrkkyydessä meillä taas on ongelma, huoh... poika useimmiten hyppää alas heti lankun alkuosassa eli tosi korkealta. Tässä paitsi tulee kisoissa vitonen, niin mikä pahinta, koira tulee alas niin nopeasti, että se saattaa mennä väärälle esteelle ennen kuin ohjaaja ehtii kissaa sanoa. - treenaa! Tähän voitaisiin ottaa aivan tehokuuri. Ylösmenokontakteilla jätkällä ei oikeastaan koskaan ole ollut ongelmia, mutta niitä mä olen vahvistellut sillointällöin ja tehnyt ohjautuvuusharjoituksia: viereen ansa eli hyppyeste, mutta koira käsketäänkin puomille.

Ei tämän enempää tänään, meni vähän myöhään, mutta onneksi taas on viikonloppu ja ehditään treenailla ongelmakohtia oikein kunnolla!